Nyt Quotes

th blu nyt th stRs u can't c th hum tht nevr gOs awy

Suokaa anteeksi, mutta minun on nyt mentävä, jotta ehdin irstailla kyllikseni ennen kuin kuolen.

Jokaisen ihmisen pitäisi vähintään kerran elämässään jäädä ilman vaihtoehtoja, niin minä ajattelen, koska silloin sitä luulee tulevansa hulluksi. Vaan nyt minä tiedän, ettei se ole lainkaan vaarallista.

Kampsu on aasi, hän ajatteli. Hömppä rouva, joka ei osaa ajatella muuta kuin teekakkuja ja tyynynpäällisiä. Hän ei ymmärrä edes mitään kukista. Ja kaikkein vähiten hän ymmärtää minua. Nyt hän istuu kotonaan ja luulee, etten minä ole koskaan kokenut mitään. Minähän koen jokapäivä maailmanlopun ja kuitenkin pukeudun ja riisuudun ja syön ja pesen asioita ja pidän teekutsuja aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut!

Valtakunnanuutisten osastossa on artikkeli uudesta lääkkeestä nimeltä Valium, "joka auttaa naisia selviytymään arkipäivän haasteista". Luoja, voisin ottaa kymmenen tuollaista pientä pilleriä juuri nyt. (Skeeter)

We do want our fellow citizens to respect our deeply held conviction that the absence of an afterlife lends a greater, not a lesser, moral importance to our actions on earth.

nyt jumalainen lyyrani soi

Avaan kirjan. Luen ensimmäisen sivun kirjasta. Koska lukeminen sujuu aika hyvin, luen heti perään toisenkin rivin. Luen koko sivun. Luen koko kirjan. Sitten makaan nuorisohetekalla ja itken, enkä ymmärrä miksi. En tiedä, itkenkö siksi, että kirja on loppunut kesken vai siksi, että olen lukenut kokonaisen kirjan. Vai siksi, että nyt jo tiedän lukevani monta muutakin kirjaa.

Sanat eivät leijaile irrallaan avaruudessa. Ne kulkevat ihmiseltä toiselle. Ja pelto, pelto pitää kylvää aina uudelleen. Miksi meillä on sanat? Siksi että minä koskettaisin sinua. Juuri nyt.

Writing a NYT bestseller was a delightful experience. But there are many books which are read by few that should be read and reread by many, as well as books bought by many that are hardly worth the ink.

Voi Scarlett, sinä olet huono valehtelemaan! Niin, elämässä on nyt loistoa - eräänlaista. Siinähän vika juuri onkin. Entisissä ajoissa ei ollut loistoa, mutta niissä oli suloa, kauneutta, hiljaista taikaa.

Ei ollut tarkoitus. Olin täysin väärässä. Siinä mitä tein mutta ennen kaikkea siinä mitä sanoin: sanat oli tarkoitettu toiselle ihmiselle. Usko minua nyt, koska uskoit minua aikaisemmin: olet kaunis ja täydellinen, enkä tarkoittanut mitään, mitä sanoin. Olin väärässä, tein virheen, eikä kukaan olisi ikinä voinut olla enemmän väärässä kuin minä.

Olen saanut tarpeekseni. Olen kyllästynyt tähän vanhojen kalsareiden hajuun joka nurkassa. Jos itse saisin päättää klassikoiden kaanonin, päättäisin toisella tavalla. Niinpä lupaan itselleni, etten kuluttaisi enää aikaani sellaisiin teoksiin, joissa ei olisi mitään minulle. En lukisi niitä, en katsoisi niitä teattereissa enkä elokuvissa. En kirjoittaisi niistä enkä mainitsisi niitä keskusteluissa. Päätän, etten viittaisi elämäni aikana enää yhteenkään sikamiehen teokseen. Koko muu maailma viittaisi niihin joka tapauksessa, joten minun huomiotani ne eivät saisi. Tästä lähtien keskittyisin vain taiteeseen, jossa naisella olisi jokin muukin tarkoitus kuin olla tyttöystävä, seurata vierestä miehen touhuja ja kysellä vähän väliä, että mitä sinä nyt oikein taas meinaat, etkö tulisi jo kotiin, oletko tullut hulluksi ja ovatko kaikki rahat menneet.

Aurinkoisina päivinä istun ulkona uurnasi päällä ja mietin miltä tämä kokeilu sinusta tuntuu. Kun tällä tavalla yritän arkipäiväistää asioita, kun tällä tavalla yritän tunnustella todellisuutta ja sitä että olet nyt harmaana läjänä tässä koivuisessa astiassa ahterini alla, ja minä syön puolukoita päälläsi.

Silloin susi, jonka kanssa Aalo oli juossut, yhtäkkiä muutti muotoansa. Metsän halki kulki elävä ja väkevä henkäys, niinkuin jättikeuhkot olisivat henkäisseet, ja koko korpi vavahti näkymättäin askelten astunnasta, ja suuret siivet, joitten leveyttä ei kenkään kuolevainen vielä ole mitannut, kätkivät korven salatumpaan pimentoon kuin on aarnikuusien katve. Sillä tämä susi oli Diabolus sylvarum elikkä Metsän Henki, vaikka hän nyt vasta oikian hahmonsa edestoi.

...det skal en viss grad av ringhet i ævnen til å gå og være varig tilfreds med livet og atpå kjøpet vente sig noget nyt og godt av det.

Hän oli kerran vihannut rumuutta, koska se teki asiat todellisiksi, mutta nyt se miellytti häntä juuri samasta syystä. Rumuus oli ainoa todellisuus.

Nyt, kun Karjalan kansa jälleen nousee ja sarastaa Suomen uusi huomen.

Olin muurahaispesä ja hän oli pojankoltiainen keppi kädessään ja nyt hän ihmetteli missä välissä olin syövyttänyt hänen vasemman jalkansa polveen saakka vereslihalle.

Asiat on liian mukavasti. Nyt täytyy pilata kaikki.

Kaikki nyt kuvittelevat olevansa ainutlaatuisia mutta minä olenkin poikkeus! Synnyin jalat maassa tähän yhteiseen veneeseen jota tuulen karikko keikuttaa

Sinä hymyilit kun kylvimme neilikat: odota syksyyn. Ne kukkivat nyt. Sinä et ole näkemässä.

Suohon uponnut puu ei kukkinut koskaan. Nyt minä kannan ainoan hedelmäni: menen itse kuolemaan.

Tänään minä tiedän sen. Sinua ei tule olemaan minulle. Ja minä kestän sen. Niin se on, nyt.

Minä menin edellä tupaan ja itkin koko ajan mutta nyt kyllä etupäässä vain tehdäkseni vaikutuksen.

I know I’m not going to write as well as I used to. I no longer have the stamina to endure the frustration. Writing is frustration — it’s daily frustration, not to mention humiliation. It’s just like baseball: you fail two-thirds of the time.” He went on: “I can’t face any more days when I write five pages and throw them away. I can’t do that anymore. --New York Times, 18 Nov. 2012

Hänen ruumiinsa on pelkkää irtainta omaisuutta, ja vaikka sitä on kierrätetty kädestä toiseen ja käytetty monella tavalla väärin, se on jotenkin aina kuulunut Connelille ja hän haluaa palauttaa sen nyt.

Vuonna 2009 järkytys oli nuoruuden järkytys, nuoren oivallus: en olekaan viaton. Nyt järkytys oli aikuisuuden järkytys, aikuisen oivallus: en olekaan erityinen. Mikäköhän on sitten vanhuuden järkytys? En olekaan kuolematon?

Kun köyhyys ryömii sisään ovesta, lentää rakkaus sisään ikkunasta. Sanapartemme on kirjoitettava uudelleen. Ne on tehty talvella, mutta nyt on kesä. Minulla on kai parhaillaan kevät, koska kukat tanssivat sinisellä taivaalla.

Hän katseli silloin elämää eteenpäin, mutta itseään tässä ei silloin ollut nähnyt, se oli syytä muistaa! Se oli tärkeää, oli, muutakin tulisi vielä kuin minkä näki, mitä odotti nyt; muutakin vielä tulisi! Oli tärkeää muistaa se.

Tajuan, samalla tavalla kuin tajutaan että aurinko paistaa tai että koivuihin on ilmestynyt silmuja, että tässä on ihminen jonka kanssa haluan olla. Tässä hän on. Hän jota odotin päivisin yliopiston ruokalan nurkkapöydässä ja öisin kapeassa sängyssäni, katossa häälyviä varjoja katsellen. Ja nyt kun hän on tässä, tuijotan häntä kestohymy kasvoillani, avuttomana kuin ystävällinen alkuasukas viidakkoon eksynyttä antropologia. Nytkö minä rakastun? Nytkö se tapahtuu? Näin helposti?

Pahimmat juoppokommunistit on tietysti tajunneet kääntää takkinsa jo aikaa sitten ja nyt ne kusettaa kansaa uudella tavalla. Björn Wahlrooskin heitti sirpin ja vasaran nurkkaan ja ostelee nyt kartanoita ja leikkii viiksivahatuubi taskussa pankinjohtajaa ja englantilaista lordia.

En voi huijata. En voi tehdä mitään leikisti. Jopa nyt olen vielä vahva. Minut on alistettava. Aivan kuten merta, isoäitiäni, ei voi muuttaa, minuakaan ei voi muuttaa - minut voi vain valloittaa." Hänen hartiansa lysähtivät. "Mutta olisin mieluummin lempeä. Ja rakastettu. Ja olisin toivomatta mitään, koskaan.

Notkolle painunut sohva, jolla he istuivat, suuri, korkea kirjoituspöytä ja äidin hauras, leikkauksilla koristettu tuoli sen edessä, hylly, jonka lokerot olivat vielä täynnä hänen hienolla käsialallaan kirjoitettuja papereita, kulunut matto - kaikki, kaikki oli samanlaista kuin ennen, vain Ellen puuttui, Ellen ja hänen vieno sitruunan ja rautayrtin tuoksunsa ja vinojen silmiensä hellä katse. Scarlett tunsi tuskan vihlaisevan sydäntään, niinkuin syvän haavan turruttamat hermot olisivat alkaneet jälleen elää. Hän ei saanut antaa niiden herätä nyt. Hänellä oli edessään koko loput elämäänsä, jolloin niitä saisi kivistää, mutta ei nyt!

Kun katson nyt Challengerin miehistön kuvaa, en näe seitsemää hymyilijää, kaunista Judy Resnickiä enkä oikeastaan edes pienoismallia sinänsä. Näen vain piilotetut rakastavaiset, joiden kohtalot ovat kietoutuneet toisiinsa kuin heidän vartalonsa ja jotka odottavat kiihkeästi vapautuvansa painovoimasta, joka on aina pitänyt heidät maassa.

Asioiden tärkeysjärjestys tässä maassa on muutenkin täysin päin vittua. Otetaan nyt esimerkiksi joku kansallisooppera tai modernin taiteen museo. Miten on mahdollista, että niihin löytyy miljardeja markkoja samaan aikaan kun vanhukset makaa laitoksissa paskat ja kuset housuissa sen takia, että meillä ei muka ole rahaa palkata lisää hoitajia?

Tilanteessa jossa henkilö on jo kiivennyt katolle ja heiluttelee nyt räystään yli jalkojaan kuin krokettimailoja (puuttuu vain punainen pallo ja kalahdus, aimo annos aurinkoista mieltä) tyyneys on valttia. Haasteellisinta on hillitä vastustamaton halu kiivetä hänen viereensä, levittää kädet siiviksi ja mäiskähtää katuun yhdessä hänen kanssaan.

...holding people responsible. People born into the most chaotic situations can still be asked the same questions: Are you living for short-term pleasure or long-term good? Are you living for yourself or for your children? Do you have the freedom of self-control or are you in bondage to your desires? The Cost of Relativism, NYT article 3/10/15

Miten kiihkeästi haluaisinkaan hetkittäin olla romaanihenkilö ja nähdä tämän oman elämäni jonkun hyvän, monitietoisen romaanikirjailijan silmin ikään kuin ulkoapäin; miten kaunis, eheä, viisas kertomus siitä ehkä voisikaan tulla; sen sijaan että nyt, tällä vajavaisella huomiokyvyllä varustettuna näen elämäni vain sisältäpäin, kehnosti hahmottuvana, oikullisena, fragmentarisena: pinnallisten ajatusten, äkillisten muistojen, yllättävien tekojen sekamelskana. Välillä riittäisi sekin, että minä olisin edes todentuntuinen kertomus, vaikkapa hyvä viihderomaani, jossa alku ja loppu, uskottavia ihmisiä ja tapahtumia. Jos edes olisin pamfletti tai rukouskirja, esseekokoelma, sarjakuva. Mutta ei.

Jäärouva kumarsi kauniit kasvonsa oravan puoleen ja raaputti sitä korvan takaa hajamielisenä. Orava katsoi lumoutuneena häneen, suoraan hänen kylmiin, sinisiin silmiinsä. Jäärouva hymyili ja jatkoi matkaaansa. Mutta hänen askeltensa jäljillä makasi orava jäykkänä ja kylmänä, pienet jalat ilmassa. - Nyt kävi huonosti, sanoi Tuu-tikki kipakasti ja veti lakin korvilleen.

Taikuri lentää maailman ääriin ja hiiriäiti kömpii ruohomättäänsä alle mutta molemmat ovat yhtä onnellisia. Mutta ehkä kaikkein onnellisin on Muumipeikko, joka astelee äitinsä kanssa kotiin puutarhan läpi juuri kun kuu kalpenee päivänsarastuksessa ja puut huojuvat hiljaa mereltä puhaltavassa aamutuulessa. Nyt hiipii viileä syksy Muumilaaksoon. Sillä muuten ei voi tulla uutta kevättä.

There's no such thing as life without bloodshed," McCarthy says philosophically. "I think the notion that the species can be improved in some way, that everyone could live in harmony, is a really dangerous idea. Those who are afflicted with this notion are the first ones to give up their souls, their freedom. Your desire that it be that way will enslave you and make your life vacuous.

Meidät vihkinyt pappi sanoi puheessaan, että olemme saaneet oppimme avioliitosta vanhemmiltamme. Hänen olisi pitänyt jatkaa, että: "nyt teidän tulee ehdottomasti unohtaa kaikki ne opit, mitä olette omaksuneet havainnoinnoimalla vanhempianne." Meidän olisi pitänyt tiedostaa heti alussa, että emme missään nimessä voi ottaa mallia omavaraistaloudessa eläneistä isovanhemmistamme tai sodan kokeneista, maan jälleenrakentaneista vanhemmistamme.

Hän näki kaiken edessään uusin silmin. Hän oli jättänyt tyttövuotensa taakseen jonnekin sen pitkän matkan varteen, jonka hän oli taivaltanut Taraan. Hän ei ollut enää taipuisaa savea, johon jokainen uusi kokemus painoi jälkensä. Savi oli kovettunut jonakin tuon mittaamattoman päivän hetkenä, jota oli kestänyt tuhannen vuotta. Tänä iltana häntä viimeisen kerran hoivattiin kuin lasta. Nyt hän oli nainen, ja nuoruus oli jäänyt hänen taakseen. Ei, hän ei voinut eikä tahtonut etsiä turvaa Ellenin eikä Geraldin sukulaisten luota. O'Harat eivät voineet elää armopaloista. O'Harat pitivät itse huolen omistaan. Hänen taakkansa oli hänen omansa ja hänen hartiansa olivat kyllin voimakkaat kantamaan sen. Hämmästymättä hän totesi, katsellen alas korkeuksistaan, että hänen hartiansa jaksaisivat nyt kantaa mitä tahansa, kun ne kerran olivat kantaneet pahimman, mitä hänelle saattoi tapahtua.

He saattoivat suojella häntä liikaa. He maalauttivat lavasteen kaupungin eteen. Kun hän katsoi ulos, hän näki ihmeellisen puutarhan ja sen takan vielä ihmeellisemmän, liikkumattoman maiseman. Hän toivoi lahjaksi ilmakivääriä, vierailijat toivat hänelle nukkeja. Hän järjesti hirttäjäiset omenapuussa. Hän rakasti krokotiileja, he hankkivat hänelle kaniinin. Nyt lavasteessa, päärynäpuun kohdalla, on kaksi aukkoa, joista hän ja kaniini ovat menneet.

Tehän ette ole koskaan tuntenut mustasukkaisuutta, eikö totta, neiti Eyre? Tietenkään ette. Tarpeetonta kysyä, sillä ettehän ole koskaan ollut rakastunut Teillä on nuo molemmat tunteet vielä edessäpäin, sielunne nukkuu, puuttuu vielä sysäys, joka herättää sen. Te kuvittelette koko elämän olevan samanlaista tasaista virtaa kuin se, jota pitkin nuoruutenne on tähän saakka liukunut. Lipuessanne eteenpäin silmät ummessa ja kädet korvilla ette näe kallioita, jotka kohoavat vähän matkan päässä virran keskiuomassa ettekä kuule tyrskyjen pauhinaa niitten juurella Mutta minä sanon teille - pankaa sanani mieleenne - jonain päivänä tulette karikkoiseen kapeaan uomaan, jossa koko elämän virta pirstoutuu kuohuiksi ja kohinaksi, vaahdoksi ja pauhuksi. Silloin joko pirstoudutte kivikossa atomeiksi, tai jokin iso laine nostaa teidät harjalleen ja kantaa tyynemmille vesille - joillaisilla minä nyt olen.

Näinä päivinä ei voi tehdä muuta kuin jättää työnsä, nousta ja kulkea harjulla, ulvoa runoja päin idän ja lännen tuulia yli alhaalla kaikuvan kedon, jolla on kullerot kukkineet. Joku, joka sattuu kuulemaan ja luulee hulluksi, on vihdoinkin oikeassa.

Kioskimiehen parhain tuntomerkki on, että hän istuu kaiket päivät kioskilla, juo pilsneriä tai muita virvoitusjuomia ja venyy kaiteeseen nojaten ja liikennettä tarkkaillen aamuvarhaisesta iltamyöhään vartiopaikallaan. Tupakka lerpottaa alaspäin hänen suupielessään ja lakki on silmillä. Ystäviään hän tervehtii nostamalla etusormensa pystyyn tai huutamalla: - Minnepä nyt menet? Jos hänellä on joku työhomma, niin se on totisesti leipävirka, vastenmielinen välttämättömyys varsinaisen kutsumustehtävän ohella.

Sadeiassa jokin sai hänet varpailleen, jokin sai hänet toivomaan, että hän voisi koskettaa tämän hameenhelmaa, edes vain helmaa, kuin kangas olisi osa Sadeiaa, ja Tirilaiaa raivostutti, häntä raivostutti nyt, hän ei ollut samanlainen kuin kaikki ne typerät lampaat, jotka sokeina aukoivat suutaan odottaen Sadeialta herkkuja, vai oliko hän juuri sellainen, hän ja valkosuklaakanit, hän ei tosiaan voinut vastustaa niitä, hän oli kaikkien muiden yläpuolella, hän oli Sadeian alapuolella, hän olisi musteenmusta prinsessa!

Ja tämä Bergin ylämäki sitten: oliko se näin korkea kun olimme lapsia, vai onko se korkea vasta nyt kun minä olen vanha? Mehiläiset lentää kuhisevat syreenipensaissa kuin markkinoilla; Berg häämöttää tammen empivien lehvien lävitse ja taivas tummenee iltaa kohti. Vanha penkki, kahden ison puupölkyn päälle pantu tammilankku, on vanhuuttaan harmaantunut. Tässä vanhukset istuivat, puolimatkassa ylös, henkeä vetämässä. Ja me juoksimme heidän ohitseen nopeilla ruskettuneilla säärillämme, eikä siitä ole kuin hetkinen. Outoa!

- Nyt uimahuoneesta tulee jälleen uimahuone, hän sanoi. - Sitten kun tulee kuuma ja kaikkialla vihertää ja sinä makaat vatsa uimalaiturin lämpöisiä lankkuja vasten ja kuulet miten vesi liplattaa rannassa... - Mikset sanonut tuota talvella? huoahti Muumipeikko. - Se olisi lohduttanut minua. Minä sanoin: täällä kasvoi omenoita. Ja sinä vastasit vain: mutta nyt kasvaa lunta. Etkö käsittänyt, että minä olin alakuloinen? Tuu-tikki kohautti hartioitaan. - Täytyy päästä itse selville kaikesta, hän sanoi. - Ja kiivetä yli aivan yksin.

Dolores asuu talossa, jonka pienellä etupihalla on neitsyt Marian patsas ja vaaleanpunainen lintupatsas. Seisomme pienen rautaportin luona ja minä en oikein tiedä pitäisikö nyt suudella häntä jolloin hän saattaisi innostua niin että saattaisimme hiippailla jonkin puun taakse kiihotusta harjoittamaan, mutta samassa kuuluu sisältä karjaisu Jumalauta, Dolores, äkkiä sisään sieltä, jo on otsaa kun tuolla lailla perkele pikkutunneilla kotiin lampsitaan, ja sano sille perkeleen turvenuijalle että ottaa jalat alleen ja juoksee henkensä edestä, ja Dolores sanoo vain oi ja juoksee sisään.

Niiskun unikuoppa näytti kaikkein kuivimmalta. -Siirry vähän, Hemuli sanoi. -Minun vuoteeseeni on satanut. -Se on pahinta sinulle itsellesi, sanoi Niisku ja kääntyi toiselle kyljelleen. -Siksi minä ajattelin nukkua sinun kuopassasi, Hemuli selitti. -Älä nyt turhia niiskuta. Mutta Niisku vain urahti hiukan ja jatkoi uniaan. Silloin Hemulin sydän täyttyi kostonhalusta, ja hän kaivoi hiekkaan kanavan oman kuoppansa ja Niiskun kuopan välille. -Tuo oli epähemulimaista, sanoi Niisku ja nousi istumaan märässä huovassaan. -Mutta en olisi ikinä uskonut, että sinä keksisit noin nokkelan tempun!

Oletetaan, että Querig todella kuolee ja sumu alkaa hälvetä. Oletetaan että muistot palaavat, ja muistat myös ne kerrat jolloin olen tuottanut sinulle pettymyksen. Tai muistat pahat teot, joita olen ehkä joskus tehnyt, ja joiden takia olet minua katsoessasi nähnyt miehen jota et tunne. Lupaa minulle yksia asia. Lupaa, ettet unohda, mitä tunnet tällä hetkellä sydämessäsi minua kohtaan. Sillä mitä iloa sumusta nousevilla muistoilla on, jos ne vain ajavat meidät erilleen? Lupaatko sen, prinsessa? Lupaa, että säilytät sydämessäsi aina sen, mitä nyt tunnet minua kohtaan, riippumatta siitä mitä näet sitten, kun sumu on poissa.

Viikkokausia on teerien kuherrus väreillyt rämeillä ja lammenjäillä, väreillyt yhtä kevytmielisesti kuin auringon lämmittämä ilma jokiahteilla tai latojen pärekatoilla jäkkiheinäisen niityn reunassa. Sillä keväthän nyt on, koivuilla hennonvihreät harsot ja kuulaat illat täynnä käen kukuntaa. Luhdalta kuovin huuto, salojärveltä telkän narahdus. Yksi lämmin sade, niin jopa korpilahdekkeet tulvahtaisivat täyteen muuraimen valkeita kukkia. Ja mahla alkaa virrata metsän puissa, sehän tiedetään. Kylmän talven ne ovat jäisinä nököttäneet kankailla, nyt alkaa elämä. Vesi ja mainiot ravintoaineet kiertelevät suurten petäjäin suonissa.

Levätessään siinä pää painettuna Mammyn rintaa vasten Scarlett hätkähti näitä kahta sanaa: raskas taakka. Nämä samat sanat olivat surisseet hänen aivoissaan yhtä mittaa koko iltapäivän. Nyt hän muisti koko laulun, ja se painoi hänen mielensä yhä murheellisemmaksi. Vielä muutaman päivän kun jaksamme taakkaa kantaa / tuosta viis vaikk'ei koskaan se kevenisikään! / Vielä muutaman päivän kun astumme maantien santaa - "Tuosta viis vaikk'ei koskaan se kevenisikään", sanat toistuivat hänen väsyneessä mielessään. Eikö hänen kuormansa milloinkaan keventyisi? Eikö kotiin Taraan tuleminen merkinnytkään suloista helpotusta, vaan yhä uusia taakkoja kannettavaksi?

Nuoren ihmisen on murrosiässä ensin hylättävä kaikki, mikä hänelle siihen asti on ollut rakasta, jotta hän voi rakentaa uudet arvot. Samoin Friedrich Nietzsche, joka ei koskaan ollut kokenut puberteetin kapinaa ja joka 12 vuotiaana oli kirjoittanut sovinnaisia ja pikkuvanhoja merkintöjä päiväkirjaansa, ryhtyy nyt 25 vuotiaana hyökkäämään hänelle aiemmin arvokasta kulttuuria vastaan, alkaa pilkata sitä, vääristellä sitä absurditeettiin asti. Eikä hän tee sitä aikuistumassa olevan nuoren ihmisen keinoin vaan filologin ja filosofian professorin pitkälle kehittyneen älyn asein. On aivan selvää, että tällä kielellä on voimaa ja että se tekee vaikutuksen.

Kuinka kauan kestää oppia tuntemaan toinen? Onko se edes mahdollista? Tai tarpeellista? Tunsinko edes itseäni kokonaan, vai kuvittelinko vain tiselleni ominaisuuksia, joita kohti yritin pyrkiä? Ehkä. Mitä todelliset ominaisuuteni olivat? Humahdin kysymyksineni kummalliseen tyhjyyteen. Mikä minä olin, jos en edes itse tuntenut itseäni? Tunsin olevani jatkuvassa muutoksen myllyssä, jauhautuvani pieniksi osiksi, sirpaloitunut ja hajallaan pitkin itseäni. Tämä minä, jonka nyt tunsin, ei ollut se jonka halusin tuntea. Halusin visusti kätkeä tämän rääpäleen, halusin olla taas oma itseni. Vakuutin itselleni, että olin upea ja ihana, mutta sillä rääpäleellä oli niin läpitunkeva ääni.

Ennen vanhaan vain kirkko oli ihmisten mahtava tuomari, ja jokainen tiesi olevansa syntinen. Nyt pitää syntisen tuomita toinen syntinen, jotta kaikki arvot eivät rappeutuisi anarkiaksi, eikä veli enää voi vain itkeä veljen kanssa, vaan hänen on sanottava tälle: "Olet tehnyt väärin." Ja jos ennen vain pappismiehen asu erottui muista jotenkin epäinhimillisenä, ja jopa univormussa ja virkapuvussakin oli silloin vielä jotakin siviilimäistä, niin sittemmin, kun uskon suuri suvaitsemattomuus oli mennyttä, piti maallisen virka-asu nostaa taivaallisen sijaan ja yhteiskunnan piti jakautua maallisiin hierarkioihin ja univormuihin ja kohottaa absoluuttisuuteen uskon sijasta. Ja koska romantiikkaa aina on juuri se että maallinen kohotetaan absoluuttiseksi, niin tämän aikakauden varsinaista aitoa romantiikkaa on univormuromantiikka, ikään kuin olisi olemassa ylimaallinen ja yliajallinen univormun aate, jota ei ole ja joka silti on niin voimallinen että se saa ihmisen valtaansa paljon voimakkaammin kuin mikään maallinen ammatti tai kutsumus konsanaan, se on ei-olemassaoleva ja silti niin voimakas aate, että se tekee univormunkantajasta univormun riivaamaan, vaikka hän ei koskaan ole ammatti-ihminen siviilien tarkoittamassa mielessä; ja näin on koska univormun kantaja syvästi tiedostaa että juuri hän parhaiten edustaa oman aikansa varsinaista elämänmuotoa ja siten myös turvaa oman elämänsä.

Dr. Kary Mullis, who won the Nobel Prize in Chemistry for inventing PCR, stated publicly numerous times that his invention should never be used for the diagnosis of infectious diseases. In July of 1997, during an event called Corporate Greed and AIDS in Santa Monica CA, Dr. Mullis explained on video, “With PCR you can find almost anything in anybody. It starts making you believe in the sort of Buddhist notion that everything is contained in everything else, right? I mean, because if you can model amplify one single molecule up to something that you can really measure, which PCR can do, then there’s just very few molecules that you don’t have at least one single one of them in your body. Okay? So that could be thought of as a misuse of it, just to claim that it’s meaningful.” Mikki explained, “The major issue with PCR is that it’s easily manipulated. It functions through a cyclical process whereby each revolution amplifies magnification. On a molecular level, most of us already have trace amounts of genetic fragments similar to coronavirus within us. By simply over-cycling the process, a negative result can be flipped to a positive. Governing bodies such as the CDC and the WHO can control the number of cases by simply advising the medical industry to increase or decrease the cycle threshold (CT).” In August of 2020, the New York Times reported that “a CT beyond 34 revolutions very rarely detect live virus, but most often, dead nucleotides that are not even contagious. In compliance with guidance from the CDC and the WHO, many top US labs have been conducting tests at cycle thresholds of 40 or more. NYT examined data from Massachusetts, New York, and Nevada and determined that up to 90 percent of the individuals who tested positive carried barely any virus.”17 90 percent! In May of 2021, CDC changed the PCR cycle threshold from 40 to 28 or lower for those who have been vaccinated. This one adjustment of the numbers allowed the vaccine pushers to praise the vaccines as a big success.

Do you remember when everyone thought Bush (sr) had a mistress too"" he asks in the course of a Clinton era conversation. "But she was rumored to be someone wealthy and Waspy, of course...The problem here is the goddamn Democrats, who sleep down, you see. They love that white trash...And white trash loves publicity,so the Democrats are the ones who get into all the trouble. As opposed to the Republicans. They sleep up...Up, where all is Episcopalian and quiet as death itself, and no one ever has to hear a thing about it

Istahdan penkille ja katselen suuren nurmikentän yli. Viereisellä penkillä istuu mies ja nainen, jotka juovat olutta. He puhuvat sammaltaen hyvistä tavoista. Vilkuilen heitä. Kohta heidän sydämensä pysähtyvät, kohta heidän sydämensä makaavat rinnassa liikkumattomina kuin kivet. Yhtäkkiä kokonainen lukioluokka hölkkää ohitse. Kärjessä tulevat luokan selvästi urheilullisimmat pojat. Vähän jäljempänä tulee selvästi parhaimman näköinen tyttö. Näen hänet makaamassa elottomana ruumiinavauspöydällä. Nyt ruumiinavaajat tulevat veitsineen ja sahoineen ja porakoneineen ja lokit kirkuvat. Menen kukkakauppaan ja ostan orkidean. Isot valkoiset kukat, joissa on vaaleanpunaista keskellä. - - - Ajattelen vertani, miten se täyttää koko ruumiini, ja luen venezuelalaisesta miehestä, joka heräsi eloon kun hänelle tehtiin ruumiinavausta. Carlos Camejo. 33 vuotta. Ulvon lattialla. En tiedä mikä vuodenaika on, se vaihtelee päivästä toiseen. Päälakeni keskellä on hius, joka on muita paksumpi, se paksunee ja paksunee, se alkaa muuttua köydeksi. Puhelin soi, siellä on äiti, en tiedä mikä vuodenaika on, en vastaa. Köysi paksunee ja paksunee, se alkaa muuttua puuksi. - - - Lapset päiväkodin pihalla. Heidän värikkäitä pipojaan peittää ohut, lähes näkymätön pöly. Kaiken sen pöly, mitä on tapahtunut ja tapahtuu edelleen tässä perkeleen maailmassa, nöyryytyksen, nälän, kärsimyksen, sairauksien, kaiken sen pirun kidutuksen jota oikeasti tapahtuu koko ajan, se ei ole mitään elokuvaa tai kirjan tarinaa, se on täyttä totta, ihmiset huutavat koko ajan, tuska on niin hirvittävän sietämätön, pelko on niin helvetin sietämätön ja kauhea. Sähkökaapissa on juliste ja siinä teksti: Get laid or die tryin'. Sadan vuoden päästä kaikki tämä on poissa. Ainoa mikä on vielä pystyssä, ajattelen, ovat kirkot.

Painoin pääni pulpettia vasten ja ajattelin että tämä koulu oli valtava leivinuuni jossa paistettiin laudaturylioppilaita, muita ei hyväksytty; tiesin että epäsosiaalisia, epäsosiaalisiksi leimattuja, savustettiin koulusta, keskiluokilla kun en vielä ollut "yli yhdeksikön mies" oli minuakin uhkailtu, ja minä muistin sen naapurin pojan jonka kaikki numerot oli opettajien yhteisestä sopimuksesta pudotettu, jonka keskiarvo oli juuri ja juuri laskenut lukioonpääsyrajan alle, jonka tiedettiin käyttävän huumeita. Meidän koulumme oli suljettu yhteisö, en tuntenut enää juuri ketään sen ulkopuolelta, tunsin pelkästään eliittiperheiden lapsia, eliittivanhempia, eliittikoulun opettajia, vain Jonna häilyi mielessäni jonakin saavuttamattomana poikkeuksena ja Nenekin oli eri asia. Olin opettajia vastaan, joskus, sittenkin vain harvoin, enhän kumminkaan yrittänyt muuttaa mitään, vaivihkaa asenteeni muotoutuisivat koulun asenteiden mukaisiksi, minusta tulisi kunnon kansalainen niin kuin joka helvetin idiootista tässä koulussa. Vanhempani olivat lääkäreitä, hienoista rikkaista perheistä kumpikin, äiti oli käynyt tätä samaa helsinkiläistä koulua jota minä nyt olin lopettelemassa, jopa isoäiti oli tässä samassa laitoksessa opetettu löyhyttelemään pitsinenäliinaa oikealla tavalla. Tällaisista vaikutteista oli peräisin minun keskeneräinen maailmankatsomukseni, en välittänyt mistään, paitsi tytöistä joita parhaan taitoni mukaan metsästin leveään sänkyyni. Kävin koulua koska minut oli sinne pikkupoikana passitettu, haavelin lääkärin urasta, en tiennyt miksi haaveilin mutta haaveilin kumminkin; koska minulle ei ollut kovinkaan vaikeaa menestyä koulussa sain pontta haaveilleni, ylpistyin, käytin "älykkyyttäni" hyväkseni tyttöihin vaikutusta tehdessäni, niin kuin Sannaan joka taisi pitää minua suurenakin nerona, ja minä syytin koulua enkä tiennyt oliko sekään oikein.

Voisiko "ryhmäkäyttäytyminen jota tutkijat eivät osaa selittää" liittyä osin siihen, että sellaiset ihmiset, jotka ovat tottuneet olemaan vain ihmisiä, ovatkin nyt muiden silmissä sukupuoli? Että on ylipäänsä sellainen käsite kuin "valkoinen heteromies", siis leima. Koska leimahan se on. Ei sitä ollut vielä parikymmentä vuotta sitten; koko valkoinen heteromies keksittiin tällä vuosituhannella. Ja nyt moni valkoinen heteromies huutaa: voidaanko valkoista heteromiestä syyttää kaikesta?

Luultavasti melko harva tulee edes ajatelleeksi naisia tuossa elokuvassa, sillä he ovat ikään kuin huonekaluja. Heitä tarjotaan katsottavaksi. Ja koska naisia tarjotaan samalla tavalla katsottavaksi hyvin monessa elokuvassa, se on lähes näkymätöntä. Mutta minulla on nyt nämä uudet silmälasit ja liimasin ne vahingossa päähäni superliimalla, ja jos yritän irrottaa niitä, pääni repeää.

The larger the library you have in your head, the longer it usually takes to find a particular word (or pair). It's not that you're slow. It's that you know so much.

Kyllä se menee ohi, aika parantaa haavat, suru muuttaa muotoaan, nyt lapsesi on paremmassa paikassa, nyt hänen on hyvä olla. Näilä sanoilla minua on yritetty lohduttaa. Eivät ne lohduta. Eiväthän ne ole totta. Menetykseni ei mene ohi. Aika ei paranna haavoja. Suru ei lopu. Se on kroonistunut. Se jättää aivoihin pysyvän molekyylijäljen. Lapseni on lakannut olemasta, eikä sitä tyhjiötä voi täyttää tai korvata millään muulla. Häntä ei enää ole. Hän ei ole missään paremmassa paikassa, ei hänen ole nyt hyvä olla. Häntä ei enää ole.

The rise of the Times as a global news organization in some ways mirrors a rise in inequality, where there is a global class of connected citizens who rely on a handful of preferred, largely English, sources of news and information,” pointed out Lydia Polgreen, then editor in chief of HuffPost and the former editorial director of NYT Global.

Prypjatin asukkaat näkivät ensimmäiseksi jättimäisen ydinvoimalan, joka eräänä päivänä tuhoaisi heidän elämänsä. Suurin osa asukkaista oli siellä töissä. Muut saivat toimeentulonsa voimalan työntekijöiden kautta. Monet varmasti ymmärsivät, miten vaarallista on asua niin lähellä voimalaa, mutta en usko, että yksikään olisi halunnut sammuttaa reaktorit. Tšernobyl oli antanut heille jotain arvokasta: mukavan elämän. Nyt me kaikki olemme prypjatilaisia. Vietämme mukavaa elämää itse aiheuttamamme katastrofin varjossa. Tämä katastrofi syntyy juuri niistä samoista asioista, jotka tarjoavat meille mahdollisuuden mukavaan elämään. Ja on aivan ymmärrettävää jatkaa samaan malliin, kunnes löytyy vakuuttava syy lopettaa ja oikein hyvä vaihtoehtoinen suunnitelma.

– Tota... Antti sanoi ja rykäisi. – Mä oon miettinyt, että onko tää nyt niin kuin seurustelua. Hän tunsi itsensä idiootiksi, mutta oli parempi olla idiootti kuin hiljaa. – En mä tiedä, tyttö sanoi. – Pitää miettiä. En tiedä ollaanko me oikeat toisillemme. Tyhjyys, ammottava tyhjyys aukesi Antin sisälle. Hän ei käsittänyt, miten hän ei muka olisi ollut oikea. Mitä se tarkoitti? Kuka sitten oli oikea? Mitä häneltä puuttui? Missä hän voisi harjoitella olemaan oikea? – Niin, hän sanoi. – Mä ymmärrän. Hän ei missään tapauksessa ymmärtänyt. Mutta aina kun ei missään tapauksessa ymmärretä, sanotaan "mä ymmärrän". Tai ainakin Antti sanoi.

Aivan kuin hän jossain vaiheessa olisi päättänyt, että nyt hän ei enää ole kasvattaja tai vastuunkantaja, nyt hän on hilpeä paappa, joka hakee navetan kivilattialta kylmästä punaista Jaffaa ja nauraa aina.

Muistan, että pian olen itsekin vanha, ehkä jo nyt.

Tylsyyden verkko laskeutuu ja haravoin mielessäni yhteisiä tuttuja, joista voisin tiedustella, jotakuta, josta emme olisi puhuneet ja josta Otolla olisi nyt kauheaa kerrottavaa, skandaali, huumeriippuvuus, kolmiodraama. Se sopisi tähän loppuun nyt, en haluaisi päästää irti yhteisestä hetkestä vielä, mutta taivaskin on muuttunut harmaaksi ja suomenruotsalainen perhe tekee lähtöä.

Nyt minun vain olisi pakko saada puhua jollekulle, ystävälle, siitä että minua pelottaa kaikki.

Helpottaisi tietää, että mieli ja ruumis ovat sillä tavalla absoluuttisesti eroteltavissa, mutta tämä kaikki on nyt vain sitä harmaata, siis käsitteellisesti, ei väreiltään.

Aina Tuomkasen kanssa tavatessamme jatkamme niin sanotusta siitä, mihin jäimme, mutta usein minua kalvaa silti epäluulo: pidänkö häntä itsestäänselvyytenä niin kuin perheenjäsentä? Hän nyt vain on sitä: palaan hänen seurassaan johonkin sellaiseen perustilaan, johon ihminen palaa ollessaan turvassa. En vahdi itseäni ulkopuolelta enkä mieti, miten minun pitäisi olla.

Amazingly, the NYT included the fact that Thomas had recanted her story but, in a classic agit-prop style that typified the media assault on Trump, they saved the recantation for one sentence buried near the end of the article.

Først da Bjarni og Olaf var kommet ind på trykkeriet, var der afgørende nyt. Der var ankommet et stort antal både på positionen, og de var godt i gang med at drive flokken på omkring 100 grindehvaler ind imod Sandagerði. På mindre end et sekund stoppede alt arbejde, hvorefter alle var på vej i retning mod Argir, hvor Sandagerði lå lige ved broen - foran det gamle spinderi. “Grind, grind,” lød det overalt i Thorshavn, og hele by-en var på benene.

Nyymi 18 nyt se kone kiinni ja nukkumaan!

He hasn’t had a single thought in all his life,” Sinclair assured her, holding Ferdinand still by the bridle.

Uhriutujan pahin luonnollinen vihollinen on syyllistymätön, hyväitsetuntoinen ihminen, joka tekee tarpeellisen ja uskaltaa sitten sanoa Nyt olen tehnyt tarpeeksi. Häntä uhriutuja yrittää saada tekemään lisää mulkoilemalla, vertailemalla suorituksia virallisiin tuotantotavoitteisiin ja marmattamalla siitä, että nykyään ihmisten työmoraali ei ole kuin ennen. Tämä ei hyväitsetuntoista paina. Hän vilkuttaa ovelta ja poistuu.

Big Apple I said Big Apple NY Big Apple Big Apple, Rotten Cherry, Wall Street Jungle, King Kong Empire State, Drunken Blitz, Central Park, NyT Press, Bestseller #1 Baby It's all about NYc and NyC Big Apple

Hänellä oli nyt kaikkea, mutta hän oli silti tavallinen heppu, jolla sattui olemaan eksoottisia mielihaluja, oli vain mennyt eteenpäin ja tullut entistä uskaliaammaksi. Miksi raiskata eläimiä, kun rahalla saattoi tehdä saman ihmisille?

Nyt nurpeuden talven meillä muutti Aurinko Yorkin kesäks ihanaksi; Ja pilvet, huonettamme uhkaavaiset, Syvälle meren helmaan painui kaikki.

Livet er kedeligt uden kaos. Intet nyt og alt ved det gamle er en sikker brækmedicin.

Hänen maailmansa on nyt jakautunut kahtia, siistimmin ja terävämmin kuin koskaan ennen. Yöhön ja päivään. Valoisaan ja pimeään. Hänen yönsä ovat täynnä valoa ja rikosta, päivät tummia, hitaita, tulevan yön epäuskoista odotusta. Päivä on hänelle valokuvan negatiivi, hän ei ymmärrä sitä. Hän ei ymmärrä ihmisiä, jotka autoissaan kuvittelevat tuulettimen surinalla sammuttavansa palavan kaupungin. Hän ei ymmärrä autoja, jotka lipuvat kesän väreilevässä kuumuudessa liikennevaloista toisiin, vaikka kämmenenohuen asfaltin alla on tuntematon maa: mullan ja hiekan alla kallio, jonka sisässä kulkevat kylmästä sykkivät vesisuonet.

›Kohtalo› (destiny) on muuten sana, jota Marx itse käyttää englanniksi (mahdollisesti Engelsin kanssa) kirjoittamassaan artikkelissa »The British Rule in India». Se käsittelee brittien siirtomaavaltaa Intiassa ja julkaistiin The New York Daily Tribune -sanomalehdessä 1853. Raakuudet ja törkeydet, joihin britit syyllistyivät, ovat nyt sivuseikka, tai kuten Marx sanoo, niistä ei tällä kertaa ole kyse: »But that is not the question.» Kyse ei ole vähemmästä kuin siitä, että teollistamalla Intiaa britit Marxin käsityksen mukaan toteuttivat tiedostamattaan ihmiskunnan kohtaloa. He tuhosivat – kuten Marx asian ilmaisee – intialaisten puoli-sivistyneet ja puoli-barbaariset kyläyhteisöt, missä lanka kehrättiin ja kangas kudottiin käsin, ja toivat tilalle koneensa ja teollisuusrakennuksensa, jotka tietenkin olivat useimmiten englantilaisten omistuksessa. Intian vuosisatainen omavaraistalous romahti, kyläyhteisöjen elämä lamaantui ja halpa työvoima ohjattiin tehtaisiin, jotka olivat pääomakeinottelijoiden omistuksessa. Marxia ei kannata edes tulkita, sillä hän ei peittele ajattelunsa raadollisuutta. Hänen ajatuksistaan voi antaa tarkan kuvan siteeraamalla esimerkiksi samassa lehdessä noin kuukautta myöhemmin ilmestynyttä artikkelia »The Future Results of British Rule in India»: »England has to fulfil a double mission in India: one destructive, the other regenerating – the annihilation of old Asian society, and the laying of the material foundations of Western society in Asia.» Jos sijoitamme sanan ›India› paikalle sanan ›Finland› ja sanan ›England› paikalle sanan ›Europe›, saamme Snellmanin opin peruslauseen.

Otin kissan syliin en omista kissaa olen allerginen voikukille ja toisten tuoksulle ja nyt polvilla torkkuu vieras eläin aivastan hänet karkuun

MITÄ jos sinusta ei todella koskaan tulisi onnellisempaa kuin mitä olet nyt, niin kuinka se vaikuttaisi siihen mitä tekisit ja olisit juuri nyt, tai mitä haluaisit tehdä ja olla?

Muistan vielä, kuinka kerran sinäkin tahdoit minua. Nyt sinä tahdot minun vain pysyvän poissa.

Horror. I can't manage it. I become--well--horrified. Self-help books have a similar effect. When asked, "Any literary genre you simply can't be bothered with?" - (By the Book: Writers on Literature and the Literary Life from the NYT Book Review, by Pamela Paul)

Kerran pari vuessa pääsen helpommalla. Silloin kuoleva sannoo, niinko tuo Lahnamäen Eero eilen, että heipparallaa nyt menhään. Siihen mie, että perässä tulhaan.

pidin itsestäni kun olin laiha ja ilmeetön nyt kaikki nuoruuden sentimentaalisuus vyöryy taas lävitseni mä rakastan kaikkia paitsi niitä joita vihaan mä haluan myydä veritimantteja ja kuolla viidakkoon minkä ikäinen jeesus oli kun se kuoli 2pac oli 25 se ei oo mitään mä oon jo liian vanha interreilaamaan 30 ja reppu selässä hyi vittu oliko morrissey aina noin mulkku vai tuliko siitä vasta vanhetessa tollanen onko se kulttuuriappropriaatiota vittu mikä sana jos musta tuntuu että sisälläni asuu neuroottinen juutalainen ukko joka haluaa vain syödä pastraminsa rauhassa itke suihkussa aurinkolasit päässä usher: yeah onko käteen vetämisestä jäänyt aina näin paska fiilis vai onko tääkin vain ikääntymistä en erota enää paniikkikohtauksia orgasmeista post post post alfa alfa alfa ilman puudutusta kiitos herään leikkauspöydältä veitsi vielä sisälläni olemme pahoillamme sukupolvenne oli amputoitava terveellä jalalla voit vielä hypätä benjihypyn narulla tai ilman

Joskus kaipaan vanhoja hyviä aikoja, kun postikorteilta ja hedelmäpuun siemeniltä saattoi kestää viikkoja tai vuosia ehtiä määränpäähänsä. Nyt kaikki on niin nopeaa, enkä usko sen tehneen meistä yhtään sen viisaampia.

Eusa 13. Eusa was angre he was in rayj & he kep pulin on the Littl Man the Addoms owt strecht arms. The Littl Man the Addom he begun tu cum a part he cryd, I wan tu go I wan tu stay. Eusa sed, tel mor. The Addom sed, I wan tu dark, I wan tu lyt, I wan tu day I wan tu nyt. Eusa sed, tel mor. The Addom sed, I wan tu woman, I wan tu man. Eusa sed, tel mor. The Addom sed, I wan tu plus I wan tu minus, I wan tu big, I wan tu littl, I wan tu aul, I wan tu nuthing.

Of the true mysteries of the universe . . . the one we may never solve is the mystery of other people. This is the underlying subject of all fiction--Who ARE you, and why are you different from me?--from a NYT Book Review review of Since We Fell, by Dennis Lehane

Shifters In Love brings you another great collection of full-length shifter romance stories from USA Today and NYT bestselling authors, Hot Summer Love. Scorching hot passion jumps from the pages in these shifter stories featuring lions, bears, wolves, panthers and cougars. Fall in love with alpha men that strong heroines can’t wait to tame.

Også tabet af kærlighed er kærlighed siger han. Og du er alene med denne kærlighed det er det som er ensomhed siger han. At elske og ikke blive elsket tilbage det er det som er kærlighedssorg og fordi kærlighedssorgen kan ødelægge dig er den noget af det mest værdifulde du har du kan bruge den til at forandre dig fuldstændig et nyt liv siger han en digter skal tåle alt hvis ikke er han ingen digter.

Kyse on tietenkin teistisestä maailmankatsomuksesta. Vain tiettyihin kysymyksiin vastataan viittaamalla henkiolentoihin, samaan tapaan kuin noituuden kohdalla. Vuodenaikojen tavanomainen vaihtelu, pilvien ja sateen sekä sateiden ja sadon tai kuivuuden ja tautien jne. välinen suhde toki huomataan. Ne otetaan itsestäänselvyyksinä, taustana, jota vasten henkilökohtaisemmat ja painavammat ongelmat voidaan ratkaista. Keskeiset kysymykset missä tahansa teistisessä maailmankatsomuksessa ovat samoja kuin zande-heimolla: miksi juuri tämän viljelijän sato tuhoutui eikä hänen naapurinsa? Miksi puhvelin sarvi lävisti juuri tämän miehen eikä jotakuta toista metsästysporukasta? Miksi juuri tämän miehen lapsi tai karja kuoli? Miksi minä? Miksi tänään? Mitä sille voidaan tehdä? Nämä selitystä vaativat kysymykset liittyvät yksilön huoleen itsestään ja yhteisöstään. Tiedämme nyt, minkä Durkheim tiesi, ja mitä Frazer, tylor ja Marett puolestaan eivät tienneet. Näitä kysymyksiä ei muotoilla ensisijaisesti tyydyttämään ihmisen uteliaisuutta vuodenaikojen ja muun luonnollisen ympäristön suhteen. Ne muotoillaan vallitsevan sosiaalisen huolen tähden, ratkaisemaan sitä ongelmaa, kuinka järjestyä yhdessä yhteiskunnaksi. Totta on, että näihin kysymyksiin voidaan vastata vain siihen nähden, mikä on ihmisen paikka luonnossa. Mutta kuten sanottua, metafysiikka syntyy välittömän käytännön huolen sivutuotteena.

Minä olen tietenkin maksanut mieleni valmiudesta tietyn hinnan. Ihmettelijä ihmettelee omia papanoitaankin. Otetaan nyt vaikka lapset. Minulla on lapsia. Tai ainakin niitä sanotaan "lapsiksi", mutta mitä ne oikeastaan ovat? Mitä se tarkoittaa? Ne tulivat maailmaan minun jalkojeni välistä ja elivät alussa minun kehoni nesteellä, jota alkoi tihkua ulos minun rinnostani. Nyt niillä on minun talossani meneillään omituisten rituaalien päättymätön sarja, jota ne kutsuvat "leikkimiseksi". Ne puhuvat sanoilla, jotka ovat minulle outoja. Kun ne katsovat minua, minä en voi koskaan olla täysin varma siitä, mitä merkillisyyksiä niiden silmien takana liikkuu.