“
Ajatella, jos ei koskaan voisi tulla iloiseksi tai pettyä, mietti isä veneen kiitäessä läpi myrskyn. Ei koskaan voisi pitää kenestäkään, eikä suuttua eikä antaa anteeksi. Ei koskaan voisi nukkua eikä palella, ei koskaan erehtyä, ei tuntea vatsakipua eikä toipua siitä, ei viettää syntymäpäivää, ei juoda olutta eikä tuntea pahaa omaatuntoa...
”
”
Tove Jansson (Tales from Moominvalley (The Moomins, #7))
“
Mutta Muumipappa oli kuullut, etteivät hattivatit riitele koskaan. Ne ovat luonteeltaan hiljaisia, ja niitä kiinnostaa vain päästä eteenpäin niin kauas kuin mahdollista. Mieluimmin aina taivaanrantaan tai maailmanloppuun saakka, mikä luultavasti merkitsee samaa.
”
”
Tove Jansson (Tales from Moominvalley (The Moomins, #7))
“
Jostain syystä en ole koskaan tullut toimeen hämähäkkien kanssa, jos ne ovat niin pieniä, ettei niiden kanssa voi puhua.
”
”
Tove Jansson (Tales from Moominvalley (The Moomins, #7))
“
-Oletko sinä onnellinen? minä kysyin.
-Hyvältä tuntuu, mutisi Fredrikson ja katsoi hämillään merelle. (Siitä tiesin että hän oli kauhean onnellinen.)
”
”
Tove Jansson (Moominpappa's Memoirs (The Moomins, #4))
“
Numero 67 oli granaateilla koristettu samppanjavispilä. Lisäksi olin voittanut hainhampaan, säilötyn savurenkaan ja koristellun posetiivin kammen. Voitteko käsittää onneani!?
”
”
Tove Jansson (Moominpappa's Memoirs (The Moomins, #4))
“
Myötätunnostani huolimatta en kuitenkaan pystynyt syventymään hänen ongelmiinsa - niin, kaikesta huolimatta on muutamia harvoja aloja, joilla lahjakkuuteni ei ole sitä tasoa kuin voisi odottaa, ja yksi niistä on koneoppi.
”
”
Tove Jansson (Moominpappa's Memoirs (The Moomins, #4))
“
Muumipappa oli ruvennut kuvaamaan lapsuuttaan. Kirjoittaessaan hän oli aina niin liikuttunut että melkein itki. Hän oli ollut erikoinen ja lahjakas lapsi, jota kukaan ei ymmärtänyt. Vanhempana hän sai osakseen yhtä vähän ymmärtämystä, ja hänen elämänsä oli kaikin puolin kauheaa. Muumipappa luki kaiken kirjoittamansa ja ajatteli, miten kaikki katuisivat lukiessaan hänen muistelmiaan. Silloin hän ilostui jälleen ja sanoi itsekseen: -Se on heille oikein!
”
”
Tove Jansson (Finn Family Moomintroll (The Moomins, #3))
“
Minä rakastan rajoja", Tove sanoo. "Elokuu, joka on raja kesän ja syksyn välillä. Se on hienoin tuntemani kuukausi. Ensimmäinen muumipeikoista kertova kirja alkaa elokuussa, samoin myös Muumipappa ja meri. Takurin hatun suuri juhla on sijoitettu lämpöiseen elokuun iltaan. Hämärä on rajana yön ja päivän välillä, ja ranta meren ja maan välillä. Rajat ovat kuin odotusta: kun molemmat ovat rakastuneita, mutta mitään ei ole lausuttu ääneen. Raja merkitsee matkalla oloa. Ja juuri matka on tärkeää.
”
”
Otto Latva (Meri ja Tove. Elämää saaristossa)