Finnish Literature Quotes

Meren vihaiset vihertävät värit olivat muuttuneet rauhallisen sinisiksi, ja aallot kantoivat vaahtokruunujaan pikemmin koristeina kuin uhkauksina.

Rubiini muuttui kuin meri. Väliin se oli vain vaalea, sitten siihen valahti ruusunväriä aivan kuin lumihuipulle auringon noustessa - ja äkkiä sen sisimmästä kohosi tummanpunaisia liekkejä. Se saattoi muuttua aivan kuin mustaksi tulppaaniksi, jonka heteinä hehkuivat pienet säkenet.

It is said, once a wise man from the far North told me; it is said that there are in certain parts of Scandinavia cities within cities like there are circles within circles; existent yet invisible. And those cities are inhabited by creatures more terrible than imagination can create : man-shaped but man-devouring, as black and as silent as the night they prowl in.

Kun on kyse ihmisistä, mitä enemmän yrität heitä ymmärtää, sitä vähemmän järkeä heissä on.

Ihmiset ovat hauskoja. En ymmärrä ihmisiä niin kuin en ymmärrä useimpia asioita. Ymmärrän itseäni, mutta en heitä. Luulisi, että koska olen ihminen, jos ymmärrän itseäni, ymmärtäisin myös heitä. Mutta kukaan ei näytä ymmärtävän toisiaan, ja kaikki näyttävät ymmärtävän minua vielä vähemmän.

Niin hän siellä kököittää kuin rajapyykki metsässä; mutta kas kun hän palaa kirkosta takaisin ja ehtii viimein kotoansa pihalle, niin tuiskuavalla vauhdilla, tultatuiskuavalla vauhdilla riennetään suoraan kohden kammarin kaappia taas; ja nytpä ukko "maistaa että pohja paistaa

Kun katselen heitä, mieleeni tulee se prinsessa, joka ei pystynyt nukkumaan, koska tunsi herneen sadan patjan alta. Uskon, että hekin varmasti heräisivät herneen aiheuttamaan häiriöön. Minä olen puolestani aivan toisenlainen. Teen kerran kokeenkin. Laitan patjan alle perunan, koska talostamme ei löydy yhtään hernettä. Nukun kuin tukki aamuun asti, vaikka patjoja on sadan sijasta vain yksi. Olen pettynyt. Minusta ei koskaan tule oikeaa prinsessaa. En koskaan pyörry tai joudu sairaalaan, vaikka myrskyt raivoaisivat ja kaupungit sortuisivat. En ole edes millekään allerginen.

A while back Czesław Miłosz wrote in an essay that in today’s age of technology and mass mobility “the whole nostalgic rhetoric of patria fed by literature since Odysseus journeyed to Ithaca, has been weakened if not forgotten.” Weakened, possibly, but I think not forgotten. It is that longing for a mythical homeland, not necessarily a physical one, that inspires art. Without that longing, patria is nothing more than the name of a Finnish company that produces armored vehicles used by Israel in its wars on Lebanon, or the name of an Argentine submachine gun. I appreciate longing. I also appreciate irony.