Aleksis Kivi Quotes

It is not easy to wash off the shame when it has already been glued to a person.

A strong desire derives a person straight through the hardest rock.

The fire of love is drawn from the sky rather than the human mind.

Kuka käsittää tämän maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä. Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. Täällä ollaan vaan.

Muistuttipa heidän juoksunsa kuuta korkeuden sininiitulla. Ei väisty hän syrjään hattaran edestä, joka tahtoo sulkea hänen tiensä, vaan huoletonna hän retkeilee sen läpitse, ja kirkkaampana kuin ennen astuu hän jälleen sen kautta ulos. / Their flight was like the moon's course through the blue fields of the sky. She does not turn aside for a flimsy cloud that tries to block her path, but sails through it serenely and emerges on the other side brighter than before.

The love goes where it wants; you hear it rustling but you do not know where it's going and where it goes.

SEITSEMÄN MIEHEN VOIMA Kiljukoon nyt kaikkein kaula, koska mielin virren laulaa voimasta seitsemän miehen. Tähtiä kuin otavassa, poikia on Jukolassa, laiskanpulskeja jallii. Juho pauhaa, pirtti roikaa; hän on talon aika poika, ankara "Poika-Jussi". Tuomas seisoo niinkuin tammi, koska saarnaa Aaprahammi, Jukolan Salomon suuri. Simeoni, liuhuparta, valittaa se "ihmisparka, syntinen, saatana, kurja". Simeoni herneet keittää, Timo sekaan rasvat heittää, patahan kuohuvaan sylkee. Lauri-poika metsäs häärii, katselevi puita väärii, mäyränä nummia tonkii. Viimein tulee hännän huippu, Pikku-Eero, liukas luikku, Jukolan tiuskea rakki. Siinä onpi velisarja, jalo niinkuin sonnikarja, voimalla seitsemän miehen.

Silloin kuusi uhaten ravisti kihariansa kerran vielä ja kylvi alas latvastansa kimmeltävää lunta kuolevan poikansa peitteeksi, koska veren kuumassa virrassa pakeni sydämestä raitis henki ja hälveni höyrynä ilmaan.

Muista, että parempi tippuvan räystään alla kuin yhteenliitettynä häijyn ämmän kanssa.

La hora de dejar la casa nos duele en el alma como le duele a la liebre abandonar el chaparral donde ha nacido.

«Ponte en camino y abre los ojos, que algo acecha en cada matojo. Detrás de cada mata hay un peligro; apréndelo como en un libro.»

Niin hän siellä kököittää kuin rajapyykki metsässä; mutta kas kun hän palaa kirkosta takaisin ja ehtii viimein kotoansa pihalle, niin tuiskuavalla vauhdilla, tultatuiskuavalla vauhdilla riennetään suoraan kohden kammarin kaappia taas; ja nytpä ukko "maistaa että pohja paistaa

Albowiem niebo rozpala płomień miłości, a nie myśl i pragnienie człowieka. Żebraczka może rozkochać się w królu, a córka królewska w kominiarzu. Duch miłości krąży różnymi drogami i nigdy nie wiesz, skąd przyjdzie i dokąd uleci.

Wiatr miłości wieje, kędy chce; słyszysz jego szum, nie wiesz jednak, skąd idzie i dokąd.