Tuon Quotes

Tuon's eyes snapped open, and despite the dim light, she focused directly on Mat. She saw the knife in his hand, ready to throw. Then she looked over her shoulder.

Mat had tried to make her say she saw a hat floating around Mat's head. That would persuade Tuon to stop trying to get rid of his, would it not?

-Kuinka kauan sinä odotat minua? -Niin kauan kuin on tarvis. En välitä siitä mitä isäni sanoo. -Entä jos joudun olemaan täällä, kunnes tulen vanhaksi ja hiukseni harmaantuvat? -Sitten tuon sinulle kävelykepin

Tuon looked at him, squatting there by the map, moving his fingers over its surface, and suddenly she saw him in a new light. A buffoon? No. A lion stuffed into a horse-stall might look like a peculiar joke, but a lion on the high plains was something very different. Toy was loose on the high plains, now. She felt a chill. What sort of man had she entangled herself with? After all this time, she realized, she had hardly a clue.

The Seanchan in the room seemed stunned that Mat had suddenly stripped to the waist. He did not see why, They had servants that wore much less. Light, but they did. "I'm tempted to do the same as you," Min muttered, grabbing the front of her dress. Mat Froze, then sputtered. He must have swallowed a fly or something. "Burn me," he said, throwing on the shirt he dug out of the bundle. "I'll give you a hundred Tar Valon marks if you do it, just so I can tell the story." That earned him a glare, through he did not know why. She was the one talking about striding about like a bloody Aiel Maiden on her way to the sweat tent. Min did not do it, and he was almost sad. Almost. He had to be careful around Min. He was certain that a smile in the wrong place would earn him a knifing not only from her, but from Tuon, and Mat was much happier with only one knife stuck on him at a time.

Hän näki kaiken edessään uusin silmin. Hän oli jättänyt tyttövuotensa taakseen jonnekin sen pitkän matkan varteen, jonka hän oli taivaltanut Taraan. Hän ei ollut enää taipuisaa savea, johon jokainen uusi kokemus painoi jälkensä. Savi oli kovettunut jonakin tuon mittaamattoman päivän hetkenä, jota oli kestänyt tuhannen vuotta. Tänä iltana häntä viimeisen kerran hoivattiin kuin lasta. Nyt hän oli nainen, ja nuoruus oli jäänyt hänen taakseen. Ei, hän ei voinut eikä tahtonut etsiä turvaa Ellenin eikä Geraldin sukulaisten luota. O'Harat eivät voineet elää armopaloista. O'Harat pitivät itse huolen omistaan. Hänen taakkansa oli hänen omansa ja hänen hartiansa olivat kyllin voimakkaat kantamaan sen. Hämmästymättä hän totesi, katsellen alas korkeuksistaan, että hänen hartiansa jaksaisivat nyt kantaa mitä tahansa, kun ne kerran olivat kantaneet pahimman, mitä hänelle saattoi tapahtua.

Muistan sen vielä tänäkin päivänä: "Later!". Suljen silmäni, sanon tuon sanan ja olen taas Italiassa vuosia sitten. Kävelen puiden reunustamaa pihatietä, katselen kuinka hän nousee takstista yllään hulmuava sininen paita, rinnus levällään, päässä aurinkolasit ja olkihattu. Paljasta pintaa kaikkialla. Sitten hän jo ravistaa kättäni, ojentaa minulle reppunsa, nostaa matkalaukkunsa takakontista ja kysyy, onko isäni kotona. Kaikki saattoi alkaa jo heti siitä jo silloin.

Mikä etu, mikä verraton taivaan lahja onkaan mielihyvän ilmaisemisen taito äänin ja elein. - Ensin hyräilin, sitten sain tuon jäljittelemättömän kyvyn heilautella häntääni mitä siroimmissa kiekuroissa, sitten ihmeellisen lahjan ilmaista yhdellä pikku sanalla iloa, surua, riemua ja ihastusta, kauhua ja epätoivoa, sanalla sanoen kaikkia tunteita ja intohimoja mitä moninaisimpine vivahteineen. Tämä pikku sana on miau. Mitä on ihmisen kieli verrattuna tähän kaikkein yksinkertaisimpaan ajatuksen ilmaisukeinoon!

Ennakolta ehkäisevän mielenterveystyön ja psykiatrisen tutkimuksen ja hoidon kannalta keskeinen merkitys varsinkin tuon kaikkein laajimman ja käytännössä tärkeimmän neuroosiryhmän, eli ahdistuneisuusneuroosien synnylle on kuitenkin lapsen osaksi tullut kohtelu. Sillä tarkoitan kokonaisvaltaisesti kaikkea sitä puhuttelua ja käyttäytymistä jonka aikuiset, lähinnä tietysti lapsen omat vanhemmat, kohdistavat lapseensa jokapäiväisessä perhe-elämässä. Jos se on rakkaudellista, lapsella ei ole mitään hätää. Mutta jos kohtelulle on leimaa-antavana piirtenä eri muodoissa ilmenevä rakkaudettomuus, joko paljaana tai salakavalasti naamioituna, -- selvästi ja avoimesti ilmaistusta vihasta puhumattakaan -- on lapsen mielenterveys heti vaarassa.

Mellerin haudalla Nyt tajuan ne meteoriitit sun runoissa, jumalauta, koko Lappajärvi - se järvi! - on meteoriitin synnyttämä 73 miljoonaa vuotta sitten. Seison haudallasi hiljaa, isäsi ja äitisi nimet on kaiverrettu samaan mustaan graniittiin. Arto, en koskaan pyytänyt omistustasi niihin kokoelmiin joihin piti. En osta Salesta Itäkylä-paitaa, vaan meetvurstia, banaaneja ja sipsejä. Olutta on hotellilla, lapsille tuon tuliaisina sirpaleita meteoriitista.

Muistan kuinka "ministeriön" (maatalousministeriön) virkamiehet tulivat puhumaan hänelle heinäpeltojemme "biodiversiteetistä" ja siitä, mitä he olettivat hänen tekevän kukkien ja lintujen hyväksi vastineeksi tukiaisista. He katselivat puolentoista tunnin ajan, miten hän nyökkäili kaikelle ja oli kaikesta samaa mieltä, minkä jälkeen he lähtivät pois ja minä kysyin, mitä he oikein tahtoivat. Hän sanoi: "Ei aavistustakaan... Tuon lajin pellejen kanssa pitää toimia niin, että vastataan kaikkeen kyllä, ja kun he ovat menneet, jatketaan vanhaan malliin.

Olosuhteet eivät välttämättä määrää sitä, mitä ihminen on. Ihmisessä voi tapahtua yksilöllinen herääminen, ja silloin hän murtaa tuon ympäröivän suggestiokehän, vapauttaa itsensä ja voi ruveta ajattelemaan omavireisesti.

Rand met Tuon’s stare. Mat took a big breath, then jumped in front of her. “Rand. Rand, here now. Let’s be calm.” “Hello, Mat,” Rand said, voice pleasant. Light, he was mad! “Thank you for leading me to her.

Ja minä voin viedä tuon naisen - hän tarkoitti vaimoaan - ulos johonkin kauniiseen paikkaan.' 'Mihin kauniiseen paikkaan sinä viet sen, oopperaanko? Siellä pyörii kuulemma hyvä produktio Rigolettosta.' 'Eläintarhaan, jumalauta! Minne ikinä haluaa!' Anwar heittäytyi sentimentaaliseksi, kuten tunteettomat ihmiset usein.

No hay de qué. Por cierto, yo salvé a Moraine. Rumia eso mientras resuelves cuál de los dos ha ganado. Mat siguió a Tuon. A su espalda sonó la risa del Dragón Renacido.

Toy, are you ill?” Tuon brought the mare close and peered up into his face. Concern filled her big eyes. “You’ve gone pale as the moon.” “I’m right as spring water,” he muttered. She was close enough for him to kiss if he bent his head, but he did not move. He could not. He was thinking so furiously he had nothing left for motion. Somehow only the Light knew, the Eelfinn had gathered the memories they had planted in his head, but how could they harvest memory from a corpse? A corpse in the world of men, at that. He was certain they never came to this side of that twisted doorframe ter’angreal for longer than minutes at a time. A way occurred to him, one he did not like, not a scrap. Maybe they created some sort of link to any human who visited them, a link that allowed them to copy all of a man’s memories after that right up to the moment he died. In some of those memories from other men he was white-haired, in some only a few years older than he really was, and everything in between, but there were none of childhood or growing up. What were the odds of that, if they had just stuffed him with random bits and pieces, likely things they considered rubbish or had done with? What did they do with memories, anyway? They had to have some reason for gathering them beyond giving them away again. No, he was just trying to avoid where this led. Burn him, the bloody foxes were inside his head right then! They had to be. It was the only explanation that made sense.

Veo que no me he expresado con claridad. Radhanan ha muerto, y también sus hijas y sus hijos. Al igual que la mitad de la corte imperial. No queda nadie de la familia imperial, salvo Tuon. No hay imperio.

¿Es pesar por Radhanan, Suroth, o es que te desagrada tanto que Tuon se convierta en emperatriz?

Tras el velo, era simplemente la Augusta Señora Tuon, de un rango no más alto que muchos otros de la Sangre, pero en su corazón era Tuon Athaem Kore Paendrag, Hija de las Nueve Lunas, y estaba allí para reclamar lo que les había sido robado a sus antecesores.

Finalmente el rostro de Tuon reflejó una expresión. Una sonrisa, como si de repente hubiera descubierto un secreto. Sonrió, y Mat se estremeció. Oh, Luz, tembló de pies a cabeza.

Il ne fait aucun doute que l'homme est l'animal le plus dangereux de la planète. Nous chassons et tuons continuellement, non seulement les individus des autres espèces, mais aussi de la nôtre.

Siinä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' eleäksemme, kunnialla kuollaksemme, suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa! Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista! Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita! Ole puolla poikiesi, aina lastesi apuna, aina yöllisnä tukena, päivällisnä vartijana, vihoin päivän paistamatta, vihoin kuun kumottamatta, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen, pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta! Aita rautainen rakenna, kivilinna liitättele, ympäri minun eloni, kahen puolen kansoani, maasta saaen taivosehen, taivosesta maahan asti, asukseni, ainokseni, tuekseni, turvakseni, jottei liika liioin söisi, vastus viljalta vitaisi, sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana!

Joskus tuntui etten olisi voinut löytää mitään täyttymystä ennen hautaa, sehän oli lopullinen päämäärä, muu oli vain välivaihetta, ja tammikuun alussa tunsin joutuneeni kokonaan tuon välivaiheen armoille, pelkäsin ylioppilaskirjoituksia ja olin ajanut itseni emotionaaliseen katastrofiin.

Nous tuons des gens par millions dans le but de vendre des Big Mac et des Cadillac aux survivants. [...] Morts pour rien - ou, pour mieux dire, morts au nom du travail. Or, le culte du travail ne mérite vraiment pas qu'on meure pour lui.

Bloody ashes, but that had been a fun game. She had had the better of him time and again. Light send him plenty of women who could do that, though not in rapid succession, and always when he knew how to find the back door. Tuon was one. Come to think of it, he would probably never need another.

Hän ei pysty myöntämään, että kukaan nainen voisi olla todellinen taiteilija, ei Isadora, enkä minä. Miten ärsyttävää, mikä miehinen ylemmyydentunto -taas. Mistä miehet sen saavat, tuon maailmoja syleilevän itsevarmuuden,

Minä pyöritin sanoja mielessäni. Ja kuvia. Elämäni kulki silmissäni kuin pilalle mennyt kaitafilmi. Otteet olivat katkonaisia, värit olivat haalistuneet, eikä sanoista saanut enää selvää. Minä en ollut enää tuon filmin päähenkilö. Minä tiesin, että olin jotain paljon enemmän. Enemmän kuin kaikki se, mitä ikinä olin toivonut. Olin jotain muuta, jotain joka olin aina tiennyt olevani, mutta jonka olin kadottanut. Minä halusin itseni takaisin. Kokonaisena. Tahdoin värit takaisin filmiin ja uudet vuorosanat ja uudet tapahtumat ja ihmisen.

Yksi asia, josta muistutan kuulijoitani tuon tuostakin, on juuri se, että syy-seuraussuhteiden etsiminen on usein tarpeetonta. Asiat tapahtuvat niin kuin tapahtuvat ja jos niille onkin syy, miksi jäädä syyhyn kiinni.

Onko sitten mitään näkymää rakkauteen? Millaisen näkymän rakkauteen tahtoisit? Kissat asuvat laumana A Laskoun tien varressa ja illansuussa yksi makaa selällään ja toinen kissa poikittain sen päällä nuolee voimakkain nuolaisuin sen poskia. Tahtoisitko siis rakkauden näkymän joka ei vuorenvarmasti näyttäisi miltään muulta, nälältä, ruumiinlämmöltä, lihasten supistumiselta. Ei, sitä en tahdo. Vaan tahdon tuon suunnattoman, kuin vuoren jonka näen siksi että se peittää tähdet. En saa täsmälleen tietää mitä tarkoitan kun sanon: rakastan sinua. Sen sanoessani minun pitää haroa ympärilleni ja valojen syttyä tyhjässä mielessäni.