Kuva Quotes

Krokotiili ei tehnyt ihmisten syömisestä mielessään suurta numeroa, mutta valtavassa ruoka- ja ruokapaikkamuistissaan sillä oli kuva siitä, kuinka virkistävän vähän ihmisillä oli karvoja, höyheniä, sitkeitä turkkeja, sarvia, nokkia ja kavioita. Toisin kuin pelikaaneilla, joista oli enemmän riesaa kuin hyötyä.

Minne tahansa tässä kaupungissa kuljen, muistikuvat seuraavat askeleitani. Kuvat kerrostuvat toistensa päälle. Yksi kuva on monesta tehty. Yhtäkään en voi peruuttaa enkä pyyhkiä pois. Kuvat kuultavat toistensa läpi ja tämä hetki on kadonneiden päivien kooste. Sen, mitä näemme, lävistää se mitä on nähty. Muistin maisema on yksityinen ja näkymätön. Kaikella aineella on massa, kaikki aine vie tilaa. Onko muistilla massa? Vievätkö muistomme tilaa? Silti ne tungeskelevat sisällämme niin väkivahvoina, niin värikkäinä, niin raskaina, niin sietämättöminä ja niin vaikeasta karkotettavina. Ihminen ei ole kiinteä kappale vaan ajassa tapahtuva prosessi. Aikaulottuvuus, jota ei nähdä, on ihmisen tärkein ulottuvuus. Ihminen ei ole, hän tapahtuu.

Ihmisruumis on kone, joka vetää itse itsensä; se on alituisen liikkeen elävä kuva.

Glad me mori, a na tu ranu so sipa kelner, koji na sto, pred na¬smejanu mladu gošću spusti porcelanski tanjir, pa pokraj njega složi salvetu. Nigde ne spusti ni jedan jedini komad escajga. Sto¬mak mi zakrči, a glad mrzovoljno prozbori: „Izvinite, ja – Mogu li dobiti jelovnik?“ Kelner pogleda gospođicu Leblank, pa pogleda mene. „Nije vam potreban jelovnik. Zar niste pročitali da večeras za nas kuva gospodin Liše? Prilično je popularan, ako niste znali.“ „Pročitao sam, da. Međutim — Kako ste vi, gospođice, naručili svoje jelo? Naručili ste ga kad sam stigao, kad sam seo.“ Mladić promrmlja. „Znate— red — “ „Red?“ zaprepašćeno ću ja, jasno prenagljujući. Ne, nisam pre¬naglio: gladan sam, a sa mnom se poigravaju kao sa žabom, koju su metnuli u lonac i polako ga zagrevaju, misleći da sam žaba kô žaba – da neću primetiti šta je posredi… da su se urotili protiv mene! Povičem: „Kakav red?“ „Neki red“, zbunjeno će mladić. „Znate, mora — “ Gospođica Leblank ga dražesno dopuni: „…postojati neki red. Naprosto, mora. Tako vam je – kako vam je, mili moj. Vi ste moj gost i bićete posluženi.“ - Iz pripovetke ''La fee verte

Ei riitä pelkästään se, etteivät ihmiset useinkaan tiedä juuri mistään juuri mitään. Jo pelkkä omien uskomusten keskinäisen johdonmukaisuuden ja ristiriidattomuuden vaatimus tuntuu nykyään olevan monille aivan liian vaativa. Aikamme kuva on huippu-urheilija, joka osallistuu hyväntekeväisyyskeräykseen lastensairaalaa varten, jonka rahoituskriisin hän on itse osaltaan aiheuttanut pakenemalla Suomen veroja ulkomaille. Samoin aseistakieltäytyjä, jolla on paidassaan Che Guevara, jonka ihanneihminen oli "tehokas, väkivaltainen, valikoiva ja kylmä tappokone". Samoin Vihreät, jotka kannattavat Suomen vaalijärjestelmän uudistusta, joka aikoinaan olisi estänyt heiltä itseltään nousun eduskuntaan. Samoin oikeistodemari, joka haluaa Suomen Natoon, koska "Suomi kuuluu samaan arvoyhteisöön kuin muut Nato-maat", mutta ei halua Turkkia EU:hun, koska tämä keskeinen Nato-maa "ei kuulu samaan arvoyhteisöön kuin muut EU-maat". Samoin sosiologi Pierre Bourdieu, jonka kulttuurisosiologiassa ihmiset ovat kahmivia ja kähmiviä juonitelijoita, jotka pyrkivät koko ajan kampittamaan toisiaan omanvoitonpyynnin merkeissä, mutta jonka poliittisessa retoriikassa he ovat kaikille vain hyvää haluavia, lämminsydämisiä ja sosiaalisia olentoja, joita raaka uusliberalismi hyppyyttää tahdottomasti. Samoin ympäristöaktivistit, jotka matkustavat mannertenvälisillä lennoilla jopa useita kertoja vuodessa mutta ovat vaatineet esimerkiksi minua vähentämään omaa matkailuani, vaikka en ole koko elämäni aikana ollut kahtatuhatta kilometriä kauempana kotoani. Samoin Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, joka kannattaa huumeille nollatoleranssia, joka aikoinaan olisi katkaissut hänen oman uransa useiden huumetuomioiden vuoksi. Samoin syyskuun 11. päivän kaappaajat, jotka vetivät kännit ja kävivät stripparibaarissa ennen kuin tekivät terroritekonsa luodakseen ääri-islamilaisen yhteiskunnan, jossa heidät olisi siitä hyvästä tapettu. Samoin ne, jotka julistavat marxilaisuuden olevan vain naurettava, vanhentunut muinaisjäänne, mutta taistelevat samaan aikaan sen puolesta, että kapitalismi mahdollisimman hyvin vastaisi juuri Marxin siitä maalaamaa synkkää kuvaa.

En tiedä mitä ajatella, koska kaikki on olemassa samaan aikaan, en hahmota asian muotoa, koska näen sen kaikki sivut samanaikaisesti. Olen lumisokea. Mietin näkemääni sokeaa pientä tyttöä, joka oli museossa vierailulla avustajansa kanssa. Kun avustaja kysyi kierroksen päätteeksi, haluaako tyttö muistoksi esitteen, niin tyttö kysyi mikä kuva siinä oli. Siinä on kuva museosta, avustaja vastasi, ja tyttö sanoi, että haluaa sen muistoksi heidän päivästään. Sitä kirjoittaminen on. Totuus lipeää käsistä, kun siihen yrittää tarttua. Muisto haalenee joka kerta, kun siihen palaa. Hieroglyfit eivät toimineet, koska kaikelle ei ole kuvaa.

She hissed, and I stopped, looking back at her face. “Why are you not healing?” “Irvi-kuva.” Of course. Made of the same blood, they could wound her terribly.

Millî kuvvetlerin, milis kuvvetlerinin, yahut Kuva-yi Milliye'nin muntazam bir ordu içerisinde eritilmesi suretiyle ancak bu savaşın kazanılacağına inanıyor. Bu bir bakıma da politikadır, Bugün dünya politikasını bizimle karşı karşıya gelmiş devletleri etkilemek için büyük ve muntazam, güçlü bir orduya sahip olmak gerektiği inancındadır. Ayrıca bizim karşımızda da muntazam bir ordu vardır. Bu İnönü'nün askerlik açısından tutumunun politikaya sıkı sıkıya bağlı olduğunu ispatlayan bir görüştür. Nitekim Birinci İnönü Savaşı'ndan önce milis kuvvetleriyle olan çekişmeler sırasında İzzettin Çalışlar Bey'in -ki o zaman 61. Tümen kumandanıdır.- bana söylediği şu sözler İnönü'nün politik yönünün, askerlik yönünden çok daha kuvvetli olduğunu, yani politikanın askerliğe üstün olduğunu, askerî harekâtın politikanın devamı olduğuna olan inancını belirliyor. İzzettin Bey'in hatıralarında okuduğuma göre, şöyle diyor: İzzettin Bey, bu yakası açık insanlara aldanmayın, bunlarla bir iş yapılmaz. Bizim yolumuz şöyle görünüyor: Bizim evvelâ Yunan ordusunun bizi savaş meydamnda yenmeye gücü olmadığını ispat etmemiz lâzım. Birinci yapacağımız bu. İkincisi yenilsek dahi biz tekrar toparlanıp Yunan ordusunu perişan edebiliriz. Bunu ispatlamay mecburuz. Bizim irademizi yenmedikçe, bizim ordumuzu yenmekle hiçbir kuvvet, hiçbir millet bizi istemediğimiz bir barış anlaşmasına zorlayamaz. Biz ancak irademizin yenilmez olduğunu ispatlarsak ve Yunan ordusunun bizi yenmeye yetmeyeceğini ispatlarsak, o zaman bu savaşı kazanırız. Bunun da tek çaresi, ordumuzu yeniden kurmaktır, nizamî orduyu meydana getirmektir. Bir süre orduyu kuruncaya kadar bu milis kuvvetlerine, Kuva-yi Milliye'ye muhtacız. Onların şımarıklıklarına, taşkınlıklarına müsamaha etmeliyiz. Ama sabırlı olacağız. Sonra bunları tasfiye edeceğiz ve muntazam ordu ile Yunanlıları yeneceğimizi de ispatlayacağız ve ondan sonra siyasi yönden de zaferi kazanacağız.

Tabiî bir program nazarî veya hayali bir esasa istinat ettirilemez. Evvela onun malî cihetin temin edilmek lâzım gelir. O da para. O dikkatini çekmiş. 'Bence' dedi 'memleket bütün menabii kuvasını (kuvvet menbalarını) sarfetmelidir bu uğurda. Ve en kısa zamanda sanayileşmelidir. Bunun içerisinde kamu teşebbüsü mü, özel teşebbüs mü bilmem nesi yok. Türk milletinin menabii kuvası. Hepsini birleştirip bir an evvel sanayileşmelidir.' Benim de prensibim buydu; yapmak ve yaptırmak. Özel teşebbüse ve onlara hayırhah bir surette yardımcı olmak. Bu suretle menabii kuva birleşmiş oluyor. Bunu son söz olarak söyledim: Menabii kuvasını sarfederek sanayileşmelidir bir an evvel. Haydi Allah muvaffak etsin, dedi.